mietteitä ennen ja vaihtovuoden aikana

tosiaan, mua pyydettiin tekee postaus vähän mun ajatuksista ennen tätä vuotta, ja miltä nyt tuntuu olla täällä. toivottavasti tää on mieleinen ja auttaa/kiinnostaa ihmisiä, jotka on lähdössä tai ajattelee lähtevänsä vaihto-oppilaaksi.

 milloin aloin miettimään vaihtoon lähtemistä?

   - mulla tuli ekan kerran vaihtoon lähtö mieleen syksyllä 2011, kun oma veli lähti saksaan vuodeksi. lentokentällä itkin niin paljon, mutta kun astuttiin ovista ulos, tuli oma lähtö mieleen ekan kerran. ilmaisin asian vanhemmilleni ja mietin ajatusta itsekseen jonkun aikaa. seuraavan kerran ajatus tuli keväällä 2013 ja jatkui kesään asti. vasta syksyllä aloin asiaa harkitsemaan toden teolla ja otin selvää hinnoista, järjestöistä ja kaikesta vaihtoon liittyvistä asioista. luin tosi paljon erilaisia vaihtariblogeja eri maista. syyskuussa kävinkin sitten haastattelussa ja lokakuun alussa tuli tieto, että mun on hyväksytty vaihto-oppilaaksi isoon-britanniaan.

muita kohdemaa vaihtoehtoja?
   - mun ensimmäinen ajatus oli kieli. tahdoin ehdottomasti puhua englantia, koska se on mulle vahvin vieraskieli. iso-britannia alkoi kiinnostaa, sillä USA ja australia/uusi-seelanti ovat niin kaukana ja halusin kuitenkin olla suht lähellä suomea. ison-britannian kulttuuri tee-hetkineen ja oxford-englannilla alkoi tuntua hyvältä ajatukselta, ja vaikka tiesin että sateessa saisin kulkea, se ei haitannut yhtään. jossain vaiheessa mieleen tuli kuitenkin muita maa vaihtoehtoja, sillä ajatus vahvasta vieraastakielestä, joka ei olisi englanti, alkoi myös kiinnostamaan. saksa kävi mielessä, sillä opiskelin koulussa saksaa 6 vuotta (tosin mitään ei oikein tarttunut, motivaatio?). myös iki-ihana naapurimaa ruotsi kävi mielessä, sillä olisi mahtavaa osata toinen virallinen kieli sujuvasti. tuntui kuitenkin tyhmältä matkustaa meren toiselle puolelle, jossa kaverit kävisi viikonloppuristeilyllä. loppu peleissä iso-britannia vei voiton ja hyvä niin!

miksi lähdin vaihtoon?
   - tottakai ajatus ulkomailla asumisesta, kielen oppimisesta, uusien ystävien ja tuttavien saamisesta, uusi kulttuuri ja uusi elämä ulkomailla, itsenäistyminen ja kokemus vaihtovuodesta tuntui tosi mahtavalta. kun tieto hyväksynnästä tuli, odotin niin innolla noita asioita. mietin vain, miten saisin uusia ystäviä ja kieli kehittyisi, näkisin uusia kauniita paikkoja ja oppisin uuden kulttuurin tavoille. noi kaikki asiat innosti mua yhä enemmän koko ajan, ja en malttanut oottaa lähtöön, joka olisi vajaan vuoden päässä. muutaman kuukauden päästä ajatukseen oli jo tottunut, joten innostus laantui (ei tietenkään liiaksi, vain sen verran että pystyin myös keskittymään elämään suomessa). keväällä 2013 kuitenkin alkoi stressi painaa päätä koulun ja ihmissuhteiden takia. tässä vaiheessa, kaikkien noiden syiden lisäksi odotin vaihtovuotta yhä enemmän, jotta pääsisin karkuun. odotin että pääsisin jättämään suomen ja kaiken mitä siellä on seuraavaksi 10 kuukaudeksi. halusin aloittaa uuden elämän ja jättää vanhan taakse - lähteä pakoon.

oliko englannin kieli hyvä ennen lähtöä?
   - tästä voidaan olla montaa mieltä. mun lukion opettajat sanoisi että ei ollut (6, 7, 6 + kertauskurssi S). yläasteella mun enkku oli ollut 7-9, lukiossa se tipahti. kokeiden palautuksen jälkeen menin äitille itku-potku-raivareissa näyttämään enkun koetta, josta oli tullut 5. mun kieliopillinen osaaminen ei ollut hyvää, eikä mun sanavarasto ollut kovin erikoinen. silti pärjäsin ihan hyvin ulkomailla kaupoissa ja ravintolaissa sekä muissa käytännöntilanteissa. osasin selittää itsestäni, perheestä, harrastuksista ja muista arkipäivän asioista. mun täytyy myöntää, etten ikinä osannut erottaa perfektiä ja pluskvamperfektiä. vasta täällä mä oon oppinut käyttämään molempia ja tajunnut monia kieliopillisia asioita. itseä tsemppasi myös se, että valmennustilaisuuksissa ollut ex-vaihtari (ranska) kertoi aloittavansa ranskan opiskelun lukiossa, ja saanut kaikki kurssit jotenkuten hyväksytyksi. sanavarastoon kuului vain muutama kymmen sanaa, joten lähtökohdat ei ollut kummoiset. tää paransi omaa fiilistä, sillä itsellä kuitenkin sanoja oli enemmän varastossa. joten älä huoli, vaihtoon voi lähteä vaikka se kielitaito ei olisikaan paras mahdollinen!

millainen järjestö?
   - suomessa oleva järjestö, jonka kautta itse olen on Explorius, joka toimii muiden pohjoismaiden kanssa yhteistyössä. katselin ja mietin myös muita järjestöjä, mutta valitsin exploriuksen, sillä hyvä ystäväni, joka lähti jenkkeihin oli menossa exploriuksen kanssa. niinpä otin selvää enemmän tästä kyseisestä järjestöstä, ja vanhempien kanssa todettiin se hyväksi. lähetin s-postia kiinnostuksestani ja muutaman päivän päästä tuli s-postia takaisin, jonka jälkeen seurasi puhelinsoitto, jossa sovittiin haastattelu aika. itse haastattelu meni hyvin, vaikka jännitin sitä tosi paljon. oma isäni tuli mukaan, mutta hän odotteli toisessa huoneessa. haastattelijana toimi muutaman vuoden takainen vaihtari. haastattelussa oli aluksi suomenkielisiä kysymyksiä (voitko jakaa huoneen, mitä mietit etnisistä taustoista yms), jonka jälkeen oli muutaman sivuinen monivalinta tehtävä englanniksi (artikkeleitä, prepositioita). lopuksi vielä oli lyhyt haastattelu englanniksi, joka meni myöskin hyvin. tämän jälkeen odottelin viikon tai kaksi, kunnes tieto hyväksynnästä tuli. explorius on kyllä hoitanut hommansa hyvin mun mielestä. meillä oli vuoden aikana 3 vapaaehtoista tapaamista ja toukokuussa pakollinen tapaaminen joka oli myös viimeinen. näissä tapaamisissa käytiin vaihtareiden koulu-, koti- ja muita yleisiä asioita läpi.
täällä UK:ssa toimiva järjestö, johon explorius on yhteydessä on ETS. ystävällisesti lähettivät mulle esitteen tulevasta koulustani sekä isäntäperhetiedot ja aluevalvoja tiedot tottakai. ets järjestää meille vaihtareille erilaisia tapaamisia sekä retkiä. kahden viikon päästä ollaan menossa viikonlopuksi lontooseen ja keväällä mennään pohjois-skotlantiin, highlandille. itse tykkään tosi paljon ets:n toiminnasta, lähettävät s-postia lähellä olevista tapahtumista sekä tärkeistä tiedoista.

onko vaihtovuosi ollut kaiken tämän arvoista?
   - mulla tulee tosiaan muutaman viikon päästä 3 kuukautta täyteen täällä, joten voin tämän reilun 2 kuukauden perusteella sanoa, että on! kyllä, todellakin on kaiken sen arvoista. vaikka välillä olen itkenyt, kironnut sitä kun ei ymmärrä tai tajua, hermostunut läksyjen takia ja ikävöinyt kotiin, niin en mä vaihtais tätä pois. mä oon tosi onnellinen ja ylpeä itsestä, että tulin tänne. ite jätin suomeen perheen ja ystävät ja jouduin eroamaan poikaystävästä, joka on ollut vaikein asia tän vuoden takia. tuntui tosi pahalta jättää suomeen niin suuri määrä rakkaita ja itse lähteä pois. silti mä oon ylpee että tein sen, otin sen riskin ja lähdin. mä oon tosi kiitollinen omille vanhemmilleni, että sain tän mahdollisuuden lähteä, sillä ei jokainen välttämättä saa, vaikka kuinka haluaisi. välillä musta tuntu myös pahalta, sillä tiesin että oma vuosi olisi paljon kalliimpi kuin veljen, sillä järjestö on eri. toisinaan kysyin mun vanhemmilta, että onko se oikeesti okei, että lähden, ja enkai mä vie nyt kaikkia meiä rahoja tän takia. he sanoivat, että ei se ole ongelma, ja he haluavat antaa sen saman mahdollisuuden kun veljellenikin. mun kaksi vanhempaa veljeä ovat asuneet tanskassa ja ruotsissa, kun olivat pieniä vanhempien töiden takia, joten he oppivat kielet tosi hyvin. tämän takia vanhempani halusivat antaa mulle ja nuorimmalle veljelleni myös mahdollisuuden asua ulkomailla ja kokea sen saman kuin kaksi vanhempaakin. tuleville vaihtareille ja teille, jotka sitä harkitsette; älkää turhaan miettikö niitä rakkaita ihmisiä ja asioita jotka jää sinne suomeen, kyllä te vielä näätte ne sitten sen upean ja kokemusrikkaan vuoden jälkeen. ne ihmiset pysyy siellä suomessa ja ainahan meillä on s-posti, skype ja facebook, jolla pitää yhteyttä!

millä tavoin elämä suomen ja skotlannin välillä eroaa?
   - tottakai, kieli, kulttuuri, koulusysteemi ja ihmiset ovat erilaisia kuin suomessa. ei niinkään, että ihmiset ois tosi erilaisia, vaan se, että ne on eri ihmisiä. varsinainen elämä, ei oo hirveesti sen erilaisempaa kuin suomessa. mulla arki on täällä aivan sama kuin suomessakin; koulu, läksyt, kaverit ja salilla käynti. jonkun aikaa siinä meni, ennenkuin se arki asettu paikoilleen. kaverit suomesta on kyselly, että ''mitä kaikkee jännää oot tehny'' ja ''ootko käynyt kaikkialla'' tms. pakko vaa sanoo, että perus arkea on ollut. tottakai välillä käydää uusissa paikoissa, ja kamera on kyl kaikkialla mukana useimmiten. kulttuurieroja ei ihan hirveesti ole skotlannin ja suomen välillä, mutta se mikä musta on ihanaa skotlannissa, on ihmisten positiivinen ja iloinen asenne. se, kun menee koiran kanssa lenkille ja jokainen vastaantulija hymyilee ja moikkaa sulle, ihmiset katsoo silmiin ja kysyy mitä kuuluu, vaikka et tuntisikaan. aluksi se tuntui tosi oudolta, kun oli tottunut suomessa tuijottamaan vain eteenpäin, kellekään ei hymyillä ja silmiin ei katsota. luonnollisesti kieli on eri ja se välillä tuottaa vaikeuksia, kun ei koulussa ymmärrä tai kun ihmiset puhuu. mutta täällä sitä oppii vaan puhumalla ja kuuntelemalla.

onko opiskelu erilaista ja miten?
   - koko koulusysteemi on tosi erilainen kuin suomessa. koulupäivä koostuu 6 eri palkista, joihin tunnit sijoittuu. yleensä päivät alkaa 9 (ellei ole hypäriä) ja päivä aloitetaan omasta kotiluokasta rekistöröitymisellä. toisin sanoen oma 'ryhmänohjaaja' jakaa papereita tai muita infolappuja jos on tarve, käydään läpi päivittäinen tiedotus näytöltä, jossa on eri asioita eri vuosiryhmille sekä koko koulua koskeva osio. rekistöröityminen kestää noin 15 minuuttia, jonka jälkeen mennään tunnille jos on. tunnit kestää 50 tai 55 minuuttia. päivä menee siten, että ensin on rekistöröityminen, 2 tuntia, 15 minuutin tauko, 2 tuntia, tunnin ruokailu ja 2 tuntia. päivä päättyy 15.40. opettajia kutsutaan mr, mrs tai ms sekä luonnollisesti sukunimi. itsellä ei läksyjä tule joka tunti (riippuu mitä aineita opiskelet), mutta esseitä olen kirjottanut varmasti täällä noin 10 kappaletta, jos enemmän. viimeisenä vuonna, oppilaat valitsee 3-4 ainetta, joita opiskellaan koko vuosi. koulupuku on kaikille pakollinen (musta alaosa, valkoinen yläosa ja koulun kravatti). mitään kirjoja tai vihkoja meiän ei oo tarvinnut ostaa onneksi.

vitsi mikä tekstivyöry vaihteeks. toivottavasti tossa oli ees jotain mukavaa infoa, ja jos ei ollut, niin kommenttia alle niin kirjottelen lisää!

auringonnousu

♥: eliisa