halfway there

puolessa välissä ollaan. miten tää on mahdollista? eilen tuli 5 kuukautta täyteen skotlannin maisemissa ja jokaisesta päivästä oon kyllä nauttinut - enemmän tai vähemmän! on tosi outoa, ehkä jopa pelottavaa ajatella, että mulla on nyt enemmän päiviä takana kuin edessä. syksy meni yhessä hujauksessa ja ihan kohta ollaan jo helmikuun puolella. mihin nää päivät katoaa?

blogihiljaisuutta on nyt ollut, kun en oikein ole keksinyt aihetta. tää puolväli on sellai asia, josta ehkä ''pitää'' postata ja myös haluankin. onhan viime kirjotuksesta 3 viikkoa aikaa, hups. uusi vuosi meni kaveriporukan kanssa bileissä. uuden vuoden päivänä mentiikin sitten väsyneinä 12 aikaan aamulla pelaamaan mutaisella kentälle krikettiä; hauskaa oli vaikka tosin kylmä. koulu meillä alkoi jo 6. tammikuuta, sillä loppiaista ei varsinaisesti täällä vietetä, vaikka se kalenterista löytyykin. nää pari viikkoa onkin olleet jälleen perus koulu-koti-arkea. nyt alkaa kunnolla olee jo selvillä ne ihmiset, kenen kanssa tulee viettää tän kevään täällä. mahtavia ihmisiä!

nyt tiistaina tulee hostsiskon suomalaiset kummit kylään, ja tapaan heidät tiistaina (toki oon innoissani, kun heillä on mun synttärilahja mukana). keväällä olis myös luvassa highlands-reissu, häät ja vierailu hostäidin vanhemmille englantiin. toivottavasti muutama kaverikin pääsis vierailemaan tänne. koulu meillä loppuu huhtikuun lopussa, jonka jälkeen mulla on toukokuussa vaan 2 koetta ja se on sitten siinä. eli eihän tässä oo kuin reilu 3kk koulua ja sitten vain lomaa ja oleskelua, nautiskelua skottielämästä ja panikointia siitä, että pitäisi joskus palata suomeen. kaverien kanssa kun on jutellut, ni moni on kysellyt et millonkas tuun takas. lähtöpäivä ei oo selvillä vielä (onneks), mutta kesäkuun puoleen väliin menessä oon takas suomenmailla. rehellisesti sanottuna, mua pelottaa paluu. en uskalla ajatella sitä. en uskalla miettiä, millasta elämä on siellä, mitä ja ketkä siellä on mua varten. mitä jos se ei ookaan enää samaa ja en tykkääkään? toki musta on ihana ajatella, että nään taas oman perheen ja parhaat kaverit, mutta mitä muuta? mun elämä on vaan täällä tässä hetkessä, niinkuin pitääkin, mutten edes osaa oikein kuvitella millasta se siellä on. monesti on kaverit sanonun että ''ihan samanlaista se on sitten kun tuut, ei mikään muutu, täällä me ollaan'', mutta mitä jos se ei oo samanlaita, jos ne ei oo siellä? nää on nyt näitä kevätajan panikointeja, ristiriitasia ajatuksia ja syvällisiä pohdiskeluja, vaihtareiden perusmurheita.
miten osaan palata, kun en tiedä lähdenkö takas kotiin vai kotoota pois?

♥: eliisa