perjantai 14. maaliskuuta 2014

paineet skippaan, hakuna matata

heippa ihmiset!

mahtifiilis ollu ny viimeset pari viikkoa. jotenki sitä vaan osaa nauttia jokaisesta hetkestä, vaikka oliskin vähä stressiä, väsymystä tai muuten sellai tympee olo, silti sitä vaan nauttii olostaan täällä. muutenkin on menny kivasti ilman minkää laisia ongelmia, eikä mulla oo ongelmia ollutkaan tän vuoden aikana yhtään.


kokeet tuli jo takas ja ne meni ihan jeesisti, silleen miten odotinkin. modern studies meni kyl tosi hyvin, muutamasta pisteestä oli kiinni ettei olis tullu kiitettävä! paljon on viel tehtävää koulua varten, vaikka meillä on enää 4 kouluviikkoa jäljellä! ihan outoa, miten koulu on jo kohta ohi? vastahan oli se eka päivä ja jännitti niin kauheesti. sitten ois viel kokeet ja tän lukuvuoden opiskelu ois siinä, huhh.


huomenna ois herätys 6.00 ja lähtö kohti skotlannin pohjoisosaan highlands:iin. organisaation kanssa tehään kevään reissu skotlannissa, sillä marraskuussa oltiin lontoossa. bussimatka olisi noin 6-7 tuntia ja tiet aivan varmasti sellasiakin serpentiini teitä, saas nähä miten tän tytön käy.. yhden yön reissu siis luvassa kauniissa skotlannissa (jos vaan säät sallivat että olisi kaunista..) ja tulen kyl siit postaamaan sitten ihan oman postauksen. minä, kamera ja kånken ollaan jo ihan valmiita tien päälle!


tosiaan, jonkun verran oon jälleen miettinyt kotiinpaluuta. kerran jo näin untakin: tultiin kotipihaan lentokentältä ja vanhemmat meni jo sisään. seisoin siinä pihassa auton vieressä, en tuntenut oikein mitään tunteita. sisällä makasin olkkarin sohvalla ja itkin. siin unes itkin niin paljon, ikävöin niin paljon takas tänne skotteihin enkä halunnu olla suomessa. aamulla oli tosi outo olo kun heräs. hmm. kaveri jo toteti että ei se noin mee, ei saa mennä. saa nähä sitten. ikävä tulee tänne ja alku suomessa voi olla hankala, kun täytyy taas totutella 'uuteen'. noh, eiköhän se ihan mene sitten kun sen aika on, eikös?

nyt täytys alkaa pakkamaan tavaroita meikäläisen ihmereppuun, maija poppasen laukun serkkuun, kånkkeniin. se on oikeesti ihmeellinen reppu, mitä tahansa sinne menee ja vaikka kuinka paljon. se on myös ihanan värinen ja näkönen, ah. olen rakastunut reppuuni. anyway, nyt pakkaamaan!

'' kengät opetettiin solmimaan, nyt alan kävelee oppimaan
kahdella jalalla mä seison, vaikka horjun
nukahdan kotiin, mutta herään Berliinissä
ilman käsii, jarrut rikki alamäessä
kipsiin kirjaan x ja o, terkkuja kotiin! ''


♥: eliisa

2 kommenttia:

  1. Ooi, pidäs hauskaa siellä highlands tripillä!! :)
    Ja kyllä se kotiin palu sitten aikanaan onnistunee hyvin, kun vaikka sitä skotteja kaipaakin niin on niin kiva tavata kaikkia kavereita taas, ja kun kaikki on jotenkin extra iloisii nähä sua taas kun ei ole nähty niin pitkään aikaan! Se on tosi haikeeta, mutta samalla niin upee fiilis. Ja skotit ei tosiaan sieltä minnekään katoa, niin aina pääsee käymään :) ainakin nuo ajatukset on auttanu mua täällä, ja ei tosiaan oo ollu niin ikävä kuin alunperin pelkäsin!

    ifancyanadventure.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä kuulla sulta jo ajatuksia, kun kotona olet jo. eiköhän kaikki hyvin mee, on aina mennyt ennenki(: ei ne skotit katoa ja takas voi tulla, mutta tätä vuotta ei saa enää takas. mie pidän hauskaa ny reissulla, paljon kaikkea hyvää sinne suomeen!

      Poista